Dorte Mandrup Arkitekter ApS, Tanska
Taitavasti laadittu ja tilallisesti elämyksellinen ehdotus, jossa vesi on kaikilla osa-alueilla aktiivisesti otettu mukaan osaksi korttelirakennetta. Ehdotuksen erityisiä ansioita ovat vahva, paikan potentiaaleja hyödyntävä kaupunkirakenteellinen idea, joka on toteutettu Mikkelin kaupunkikuvaan onnistuneesti sovitettuna ja vesiyhteyttä korostavana kokonaisuutena. Eri osa-alueille on ansiokkaasti kehitetty erilaisia veden läheisyyttä hyödyntäviä kiinnostavia korttelitypologioita.
Savilahden maisemaa leimaa veteen puikkomaisina rakennusmassoina työntyvien rakennusten ja laiturien muodostama, vanhoista satamaympäristöistä ja laiturimakasiinien rivistöistä inspiraatiota hakeva ilme.
Satamalahden rannan korttelit muodostavat tasapainoisen ja toimivan oloisen kokonaisuuden, jossa myös takarivistön rakennusten vesistönäkymät on otettu huomioon. Länsireunan pihat on nostettu autokansien päälle, ja liikenne on oikeansuuntaisesti osoitettu ulkosyöttöisenä, jättäen korttelialueet ja rantavyöhyke kokonaisuudessaan autottomaksi. Rannan kevyen liikenteen raitti kulkee kortteleiden halki tilallisesti hyvin kiinnostavassa ympäristössä. Ranta-alueen kauttaaltaan urbaani käsittely on ratkaisulle luonteva, mutta alueen ekologista painotusta ajatellen, olisi ollut perusteltua paikoin esittää myös pehmeämpää ja vehreämpää rannan käsittelyä.
Alueen keskustan muodostava sataman ympäristö, jää tilallisesti hieman jäsentymättömäksi. Tiedekeskus sijoittuu maisemaa hallitsevana renkaan muotoisena maamerkkinä Savilahden eteläpäätyyn. Siihen liittyvä ylimitoitettu kansiratkaisu pysäköintihalleineen ja tapahtuma-aukioineen on toiminnallisesti ja maisemallisesti ongelmallinen.
Paukkulanrannan kooltaan vaihtelevat kompaktit neliökerrostalot muodostavat kokonaisuutena hyvin viehättävän oloista ja mukavasti rantaan liittyvää ympäristöä. Rantaviivan tuntumaan painottuva rakentaminen liittää alueen onnistuneesti Satamalahden ympäristöön, mutta jättää samalla taustan rakennettavuudeltaan suotuisammat alueet kokonaan hyödyntämättä.
Myös puhdistamon korttelit lomittuvat veteen, muodostaen rakennusten väliin suojaisia ja viihtyisän oloisia pihoja, ja toreja. Rannan suuntaan madaltuva, ja mittakaavaltaan pienenevä rakenne hyödyntää onnistuneesti rantasijaintia. Maisemassa jää tummasävytteinen alue kuitenkin hieman irralliseksi Savilahdesta.
Veturitallin ympäristön toimistokorttelit sijoittuvat tiukasti radan suuntaiseen koordinaatistoon, muodostaen eheän ja toimivan kokonaisuuden, joka selkeästi rajautuu ympäröivästä Lokkilutakon kosteikkopuistosta.
Ehdotuksen keskeisenä lähtökohtana mainittu Savilahtea kiertävä vihreä reitti ” green loop”, ei erityisemmin korostu suunnitelmassa ja toteutuu vain paikoin ”vihreänä”. Puistojen ja viheralueiden ideointi on yleisesti jäänyt vähemmälle huomiolle muun rantakäsittelyn korostuessa. Ehdotuksesta jää myös kaipaamaan voimakkaampaa kannanottoa ekologisiin kysymyksiin.
Tämän ehdotuksen keskeinen idea on ”vihreä lenkki”, jalankulkijoille ja pyöräilijöille tarkoitettu, Satamalahden ympäri kiertävä, elämyksellinen reitti, jota on kuvattu hyvin kauniisti ja runollisesti. Ansiokkaasti on myös korostettu reitin merkitystä Mikkelin identiteetille, yhtä ideakilpailun olennaisista tavoitteista. Yleistekstissä on kuvattu ekologisen suunnittelun yleisiä periaatteita laajasti, mutta konkreettisten johtopäätösten teko juuri tähän projektiin yleisten periaatteiden sovelluksena on kepeähköä.
Vesi ja viheralueet on yhdistetty tässä ehdotuksessa kokonaisuudeksi, jossa viherkatot ovat merkittävässä roolissa. Vesistön puhdistamisesta ei esitetä mitään suunnitelmaa. Viheralueita ei ole tarkoitettu edes symbolisesti ruoantuotantoon, vaan ne ovat kaikki vapaa-ajan viettoon suunniteltuja.
Ruoan tuotannosta, lähiruoan käyttämisestä tai ruokatarvikkeiden kierrosta ei ole sanottu mitään, vaikka tätä 2. vaiheessa kysyttiin erikseen. Ruokakysymys on kuitenkin eko-alueen merkittävimpiä arkipäivän kysymyksiä.
Energian käytöstä annetaan joitakin yleisiä ohjeita, mutta kaavoituskilpailussa rakennusten ulkoseinien U-arvot ja ikkunoiden itsestään selvä 3-lasisuus ovat tässä vaiheessa teknisiä yksityiskohtia. Kaavoitusvaiheessa merkityksellisiksi muodostuvat rakennusten sijoitukset ja muodot, toimintojen jakauma alueelle sekä liikenneväylien ja muiden liikenneratkaisujen ideat ja energian tuotannon sovellukset. Alueen 4. kohdalla rakennusten muotoa ja energian tuotantoa on tosin kuvattu kiitettävästi. Alueella 1 on taas kiinnitetty huomiota toimintojen jakaumaan, joka on myönteinen piirre. Energian kokonaistase kilpailualueella on ratkaiseva kriteeri.
Ekologinen liikenne on kuitattu sähköbussilla. Autot on pysäköity syrjään, joten asuinalueet on rauhoitettu kevyelle liikenteelle. Tätä pidettäköön myönteisenä. Osa-alueen 4. jakelupisteet sähköautoille on onnistunut ratkaisu. Reitti jalankulkijoille ja pyöräilijöille lahden ympäri on kiistattoman tietysti hyvä idea, mutta ei ainutkertainen. Väliaikaista pysäköintiä kaduilla pitäisi pohtia perusteellisesti ja keksiä sen sijaan uusia, luovia ratkaisuja.
Pitkien laitureiden ongelmaksi saattavat talvella koitua liikkuvat jäät. Puun käyttö rakennuksissa on kannatettavaa. Tämä on harkittu toteutettavaksi yhdessä paikallisen sahateollisuuden kanssa. Rakennusten suunnittelu energiapiheiksi on tietysti oikea tavoite.
Jätteen kuljetukseen on tarkoitus käyttää sähköautoja. Silti kannattaisi harkita tulevaisuudessa alipaineputkien rakentamista ja tehdä näitä varten vähintään varaukset. Orgaanisen ja epäorgaanisen jätteen käsittely on eroteltu toisistaan mielekkäästi. Ehdotuksessa esitetään myös kierrätyskeskusten sijoitusta kaikille alueille. Harkittava vaihtoehto olisi keskitetty kierrätyskeskus-kirpputori tiedekeskuksen lähellä.
Tekstit: Satamalahden kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun arvostelupöytäkirja